Menestystä ja onnistumisen hetkiä alkavalle vuodelle 2014!

Lämmin kiitos asiakkailleni työntäyteisestä vuodesta! On ollut mukava tutustua pihoihinne sekä olla apuna ratkomassa haasteita ja selättämässä ongelmia. Pihat ovat kaikki erilaisia lähtökohdiltaan, samoin pihojen käyttötarpeet. Piharatkaisut ovatkin aina yksilöllisiä ja omistajansa näköisiä. On siis hyvin tärkeää paitsi kartoittaa itse pihapiirin lähtötilanne, niin myös kuunnella pihan käyttäjiä tarkalla korvalla. Koenkin kohtaamiset pihoilla ja puutarhoissa todella antoisiksi hetkiksi. Toivotaan näitä kohtaamisia runsaasti myös tulevalle vuodelle!

Alkava vuosi tuo muutoksia yritykseni toimintaan. Näkyvin muutos on se, että Hannen Pihasuunnittelu ja -Neuvonta siirtyy nimenä historian lehdille. 1.1.2014 alkaen yritykseni nimi on Pihasuunnittelu PuutarHanne, tuttavallisemmin pelkkä PuutarHanne. Se lienee helpommin "pureskeltava" kuin edeltäjänsä. Myös palveluihin tulee hieman muutoksia. Edelleenkin lähtökohtana on asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukainen piha ja tavoitteena tyytyväinen asiakas.

Uudet kotisivut ovat työn alla ja ne valmistuvat lähiaikoina. Myös yhteystietoihin tulee muutoksia, mutta nykyisetkin toimivat toistaiseksi. Uudet tiedot julkaisen myös lähiaikoina.

Uuteen vuoteen lähdetään siis uusin eväin ja reppu työintoa pullollaan. Toivon Sinulle onnea tulevalle vuodelle ja "kahmalokaupalla" puutarhailoa jokaiseen vuodenaikaan!

Valmistaudu talveen

Ensi lumet ovat tulleet ja menneet. Samoin syksyn ensimmäiset pakkaspäivät. Moni ehtikin jo hätääntyä lumivaipan alle jääneitä haravoimattomia lehtiä ja siistimättömiä perennapenkkejä. Mutta niin vain luonto antoi meille peliaikaa hoidella pihan syystyöt kuntoon ennen "sen oikean" talven saapumista. Kerää haravointijätteet joko kompostiin muhimaan mullaksi tai vaikkapa kasvimaan peitoksi, jolloin maa pysyy kuohkeana lierojen ja muiden pikkuystävien viihtyessä katteen suojissa. Huono ei ole sekään tapa, että puiden ja pensaiden lehdet haravoidaan pensaiden alustalle maatumaan. Siellä ne muuntuvat kasvuvoimaksi ensi kesän vihreydelle. Muista kuitenkin, että marja- ja hedelmäkasvien lehdet on hyvä kompostoida huolellisesti tai hävittää muulla tavoin taudinaihettajien leviämisen ehkäisemiseksi.

Moni on kysellyt, mikä olisi oikea tapa perennapenkkien siistimiseen; leikata kasvustot alas jo syksyllä vaiko siistiä istutukset vasta keväällä. Perennoille suositellaan kasvustojen siistimistä keväällä, jolloin kasvien versot suojaavat maanalaisia kasvinosia keräten lunta niiden päälle. Ei ole kuitenkaan pahasta leikata perennoja alas jo syksyllä, ja itse suosittelenkin sitä tapaa jokaiselle, joka kärsii keväisin kasvustojen homepölystä. Itse olen käyttänyt syysleikkauksia pitkään ja perennat ovat sen kestäneet ongelmitta. Toki joitakin kasveja on mukava jättää talven törröttäjäksi, ja jos niissä suinkin on siemeniä tarjolla, vierailevat pikkulinnut siemenkodilla aterioimassa ahkeraan.

Laitetaanpa pihat siisteinä talvilevolle, silloin kotitarhurin talviuni maistuu makeammalle ja kevään tullen on mielekkäämpää herätä jatkamaan siitä, mihin syksyllä jäätiin.

Komeamaksaruoho kukkii yhä. Sitä eivät ensilumi ja pakkaset lannistaneet. Upea syksyn kukkija aurinkoisille kasvupaikoille.

Kukkaloistoa pakkasiin asti

Syksy on saapunut todella pitkän kesän päätteksi. Pihat ja puutarhat ovat saaneet kylpeä kukkaloistossaan varhaisesta keväästä aina näihin päiviin asti. Viime yön pakkanen puraisi pahasti pihojen kasvillisuuteen, mikä lopulta toi kesän päätökseen. Toki tässäkin asiassa on alueellisia vaihteluita.

Valitsemalla pihaan pitkään ja peräjälkeen kukkivia perennoja ja koristepensaita, saa kukkaloiston jatkumaan tauotta lumien sulamisesta parhaimmassa tapauksessa seuraavien lumien tuloon asti. Värien runsautta voi lisätä valitsemalla kasveja, jotka saavat kauniin syysvärin.

Perennoista kukassa ovat yhä esim. päivänhatut, päivänsilmät, piiskut, asterit, leimut, maksaruohot, päivänkakkarat, syyshohdekukat, sarviorvokit, hanhikit, salkoruusut, kaunokaiset ja monet muut. Varmoja ja helppohoitoisia koko kesän kukkivia perennoja ovat mm. kesäpikkusydän, mirrinminttu ja eräät kurjenpolvet. Koristepensaista etenkin pensashanhikit ja jatkuvakukintaiset ruusut jaksavat hehkua väreissään läpi kesän pakkasiin asti. Unohtaa ei sovi myöskään syys- ja pallohortensioiden uhkeita kukintoja, jotka puhkeavat heinä-elokuun vaihteessa ja komeilevat usein vielä ensilumen peiton alla.

Pitkään jatkunut kesä saa myös monet alkukesän kukkijat kukkimaan uudelleen. Näin voi käydä mm. monien kivikkokasvien kohdalla. Myös esim. unikot, tyräkit ja keltapäivänlilja jaksavat toisinaan kukkia uudelleen hyvinkin voimakkaasti. Toisaalta jotkin vahvasti kevään ja alkukesän kukkijoiksi mielletyt perennat kukkivat sopivissa olosuhteissa koko kesän. Näin voivat tehdä mm. esikot ja illakot. Omat esikkoni eivät tunnu pitävän taukoa kukinnassa ollenkaan, ne pilkistävät keväällä lumen alta kukkivina ja katoavat syksyllä lumipeiton suojiin samassa kukkaloistossaan. Mielenkiintoista ja todella viehättävää!

Jos haluat pihastasi koko kesän kukkivan keitaan, vaatii se paneutumista asiaan. Tulevan kesän istutusten suunnittelu kannattaa aloittaa nyt, kun vielä näet ja muistat istutustesi nykytilanteen. Kirjaa kasvit ja niiden sijainnit ylös. Talvipakkasilla sinulla on sitten aikaa miettiä, mitä uutta pihasi tarvitsee kukkaloiston täydennykseksi. Suunnitelmat on hyvä olla valmiina ennen kevättä, jolloin sormet taas syyhyävät itse tekemiseen niin, että ajatustyö jää helposti taka-alalle.

Elokuunasteri.

Neilikkaruusu, sarviorvokki ja kaukasianmaksaruoho.

Sädepäivänhattu.

Päivänsilmä ja säleikkövilliviini.

Komeamaksaruoho.

Kesäpikkusydän.

Salkoruusu.

Pensashanhikki.

Syyshortensia.

Ryhmäruusu.

Vanha maatiaisleimu.

Syksy on mainiota aikaa pihan rakentamiseen

Syyskesä ja alkusyksy ovat mitä mainiointa aikaa pihanrakennus- ja puutarhatöihin. Kosteusolot ovat kasvien kasvuunlähdölle suotuisampia kuin keväisin tai alkukesästä, jolloin monasti vitsauksena on voimakas kuivuus. Kastelun tarve syysistutuksissa onkin vähäisempi kuin keväällä. Keskivertosyksynä istutuksen yhteydessä annetun runsaan kastelun jälkeen kasvit pärjäävät monasti ilman erillistä kastelua. Luonto hoitaa asian. Tänä vuonna kuivuus kuitenkin on paikoin vaivannut pahasti keväästä lähtien. Kastelusta on tällöin syytä huolehtia myös syysistutusten kohdalla.

Myös nurmikon teolle syyskesä on suotuisaa aikaa. Jos vielä suunnittelet nurmikon tekoa tälle syksylle, kannattaa panna töpinäksi. Eteläisessä Suomessa nurmikko tulisi kylvää syyskuun puoliväliin mennessä, jotta itänyt nurmi olisi riittävän vahva talvehtimaan. Pohjoisen Suomen nurmikot tulisi kylvää elokuun loppuun mennessä. Nurmikon teossa ei kuitenkaan kannata hätäillä liikoja. Hyväkuntoien, kestävä ja helppohoitoinen nurmi ei synny hetkessä ja se myös vaatii  ennakkoon paneutumista eri työvaiheisiin. Huolella rakennettu nurmialue palkitsee hoitajansa moninkertaisesti työmäärässä!

Nurmialueen keskelle jäävät puut on syytä huomioida nurmea rajatessa.

Nurmialue rajataan ympäröivistä rakenteista. Rajaukseen on olemassa useita eri vaihtoehtoja sekä materiaaliltaan että hintaluokaltaan.

Siemen sekoitetaan kevyesti kasvualustan pintaan rautaharavalla.

Miksi pihasuunnitelma?

Pihasuunnitelma - tarvitsenko sitä vai pärjäänkö ilman? Sitä moni rakentaja puntaroi. Aika usein päädytään pärjäämään omineen. Mikä on syy tämän päätöksen taustalla? Suunnitelman hinta? Pelko siitä, ettei pihasta tule mieleinen? Tietämättömyys  suunnitelman sisällöstä? Vai jokin muu?

Oma suunnittelu näyttää usein tarkoittavan sitä, että talon valmistuttua kylvetään äkkiä nurmikko, istutetaan pari omenapuuta, muutama koristepensas ja ehkä vähän pensasaitaakin pihaa rajaamaan. Rakennetaan kiveys rapun eteen ja kulkuväylille. Suunnitelma on ihan hyvä, ei siinä mitään. Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että ainakin 95 % pihoista, joissa olen pihakäynneillä vieraillut, on suunnitelmassa kuitenkin mennyt jotakin pahasti pieleen. Nurmikko ei kasva. Omenapuut ja marjapensaat ovat kitukasvuisia, eivätkä tuota satoa. Koristepensaat ovat huonokuntoisia nuoresta iästään huolimatta. Pensasaita on harva, korkeudeltaan vaihteleva ja ränsistynyt. Tuijat ruskettuvat ja kuolevat pystyyn. Betonikiveykset kupruilevat ja sortuvat reunoistaan. Ja monia muita seikkoja, jotka saavat miettimään, että kuinka olisin tuohon päässyt väliin ja estämään "tuhon" ja eurojen hukkaan heittämisen!

Syyt edellä mainittuihin ongelmiin ovat samoja pääsääntöisesti kaikissa vierailemissani kohteissa. Pohjatyöt pihan rakenteille ja istutuksille ovat jääneet tekemättä. Syynä ei toki ole ollut halu "oikaista", vaan jokaisessa kohteessa syyksi on paljastunut tietämättömyys. Nurmikon perustamisesta, istutusalueiden rakentamisesta, kiveysten ja kulkuväylien rakennekerrosten tekemisestä routasuojauksineen ei ole ollut minkäänlaista kokemusta. Sama koskee myös kasvien, etenkin puiden, istuttamista ja hoitoa.

Harmi on suuri, kun totean, että paikalle on kutsuttava uudelleen kaivinkone kaivamaan istutuskuoppia, mikäli haluaa kasvien menestyvän. Tällöin myös nurmikko menee yleensä kokonaan uusiksi. Kuolleet ja pahasti kärsineet kasvit joudutaan korvaamaan uusilla. Ja hintaa ja ylimääräistä työtä tulee kovasti...

Pihan pohjatyöt tulisi tehdä valmiiksi jo silloin, kun kaivinkone muokkaa pihan muotoja. Kun pohjatyöt on tehty ja istutusalueet rakennettu vaadittaviin syvyyksiin, on kasvien kasvuunlähtö ja selviytyminen huomattavasti varmempaa. Pihan voi kylvää aluksi vaikkapa kokonaan nurmelle ja hankkia kasveja sitä mukaa, kun varallisuus sallii. Huolellisella suunnittelulla ja oikeanlaisella ohjeistuksella vältetään valtaisa määrä virheitä ja eurojen hukkumista "Kankkulan kaivoon".

Joskus on hyvä suhteuttaa asioita. Nykyään omakotitalon rakentamiskustannukset pyörivät keskimäärin 200 000-300 000 € paikkeilla. Kattavan pihasuunnitelman työ- ja hoito-ohjeineen saa 1000-1500 eurolla. Se on todellakin murto-osa kokonaiskustannuksista. Mieti asiaa tältä kannalta, kun puntaroit pihasuunnitelman tarpeellisuutta.

Pintavesien ohjailua tontilla

Pitkään jatkunut kevään ja kesän kuivuus on vaihtunut sateisiin, jotka ovat ajoittain hyvinkin ravakoita. Sade tekee luonnolle hyvää, vaikkakin monien koristekasvien kukinnot kärsivät piiskaavista kuuroista. Sateiden myötä monissa pihoissa nousee ajankohtaiseksi huoli rakennusten seinänvieriin ja kulkuväylille kerääntyvistä vesilammikoista. Ja niitähän ei saisi syntyä.

Vesien ohjailu tontilla onkin yksi tärkeimmistä huomioitavista seikoista niin uutta pihaa perustettaessa kuin vanhaakin peruskorjattaessa. Tarkoituksen mukaisen salaojituksen lisäksi myös pintavedet eli sade- ja sulamisvedet tulee huomioida pihan suunnittelussa. Ohjailun tarve riippuu paljoltikin tontin maaperästä ja maanpinnan muodoista, mutta jokaisella tontilla niihin on kiinnitettävä huomiota. Pintavesien ohjailun "sivutuotteena" voidaan myös lisätä tontin moni-ilmeisyyttä ja viihtyvyyttä.

Kosteikkoalue.

Pintavesikouru.

Pintavesien ohjausta sadevesijärjestelmään.

Perunasta

Hyötytarhurilla riittää puuhaa ja huolehdittavaa puutarhassaan elokuulla. Monet juurikasvit ovat maukkaimmillaan, mutta niiden varastointiaika ei ole vielä. Kasvu kuitenkin jatkuu yhä, jolloin kokoa saattaa kertyä turhankin paljon.

Peruna kuuluu kasveihin, joiden kasvua on hyvä rajoittaa ajoissa, muutoin mukulat kasvavat hyvinkin suuriksi. Jos peruna on kasvanut sopivan kokoiseksi, niitä sen varret alas viikatteella. Kasvu pysähtyy ja peruna säilyy pekkinsä suojassa niin kauan, kunnes maan pinta alkaa kohmettua yöpakkasten voimasta. Korjaa sato talteen viimeistään silloin ja muista, että peruna on arka kylmälle.

Varret tulee niittää myös silloin, jos niissä näkyy merkkejä perunarutosta. Niittäminen ja varsien hävittäminen ehkäisevät ruttoitiöiden pääsyä mukuloihin asti.

Kurkkua omasta maasta

Avomaakurkun satokausi on parhaimmillaan. Vihreää herkkua "valmistuu" runsaasti ja nopsaan tahtiin, mikäli lämpöä ja kosteutta vielä riittää. Jos halla uhkaa, suojaa kurkkukasvustot huolella ainakin kaksinkertaisella harsolla, niin satokausi kestää pidempään.

Avomaakurkun viljely on helppoa. Monia saattaa mietityttää taimikasvatus ylimääräisenä ja työläänä vaiheena. Avomaakurkun voi kuitekin kylvää suoraan maahan myös täällä Keski-Suomen korkeudella, kunhan huolehtii kurkulle lämpimät olosuhteet itämiseen ja kasvamiseen. Sopiva kylvöaika on toukokuulla heti, kun maa on sulanut ja kuivahtanut niin, että muokkaaminen onnistuu.

Rakenna kurkulle katekankaalla katettu penkki aivan kuten mansikalle. Kasvualustan tulee olla runsasravinteista ja kosteutta pidättävää puutarhamultaa, mieluiten kompostimultaa. Kurkku vaatii ravinteiden lisäksi runsaasti vettä, joten kastelun helpottamiseksi voit upottaa penkkiin salaojaputken, jonka toinen pää "tulpataan" ja toinen pää jätetään näkyviin. Kastelu suoritetaan letkulla putkeen. Tee katekankaaseen reiät ristiviilloin n. 40 cm välein ja kylvä reikiin kurkun siemen. Samaan penkkiin voit kylvää myös esim. kesäkurpitsaa, joka tosin vaatii reilusti enemmän tilaa ympärilleen. Kastele kasvualusta huolella ja peitä penkit kaksinkertaisella harsolla. Harso saa olla paikoillaan niin kauan, kunnes kukinta alkaa. Tällöin se on poistettava, jotta pölyttäjät pääsevät työhön.

Tämä tapa on oman kokemukseni kautta tuntunut hyvältä ja helpolta, ja satoa on tullut aina runsaasti. Säilöttävät kurkut kannattaa kerätä talteen melko pieninä (n. 10 cm pitkinä), jolloin niiden rakenne ei ole liian pehmeä. Tuorekäyttöä varten osa kurkuista saa kasvaa kookkaammiksi.

Syyskesän lempituoksuihin kuuluu ehdottomasti etikaisen kurkun mausteliemen tuoksu yhdistettynä mustaherukan lehtien herkulliseen tuoksuun. Jos et sitä vielä ole päässyt kokemaan, niin nyt vain kurkkupenkin paikkaa suunnittelemaan ensi kevättä ajatellen!

Yhdessä kurkkupenkissä on käytännöllistä olla kaksi riviä taimia.

Muutama kesäkurpitsan taimi antaa todella runsaan sadon.

Perennoja jakamaan

Nyt on hyvä aika jakaa jo aiemmin kesällä kukkineet perennat, jos jakamiseen on tarvetta. Pääsääntöisesti kosteusolot ovat tähän aikaan vuodesta suotuisat kasvien juurtumiselle ja kasvuun lähdölle. Talven tuloonkin on vielä runsaasti aikaa, joten paljasjuuriset jakotaimet ehtivät hyvin juurtua uudelle kasvupaikalle. Muista kuitenkin huolehtia riitävästä kastelusta, jos vettä ei taivaalta satele. Keväällä alkanut kuivuus kiusaa edelleen paikoitellen todella pahasti. Maan pinnan kastuminen ei riitä, vaan maan on kastuttava koko juuriston syvyydeltä.

Anna syksyn kukkijoiden kukkia rauhassa ja mikäli mahdollista, jaa ne vasta keväällä.

Syyshohdekukan loisto on nyt upeimmillaan!

Syyslannoituksen ja leikkausten aika on nyt!

Kesä on vierähtänyt nopealla tahdilla vaiheeseen, jossa marjat alkavat olla puutarhasta suurelta osin kerätty ja säilötty. Tämä vaihe tuli kevään ja alkukesän lämpimyyden vuoksi vastaan keskimääräistä aikaisemmin. Luonnon aikataulu kuluneena kesänä on yllättänyt monen tarhurin ja tuonut ehkä pientä vipinää askareisiin.

Mutta jo yksistään kurkistus kalenteriin kertoo, että nyt on oikea hetki syyslannoitukselle. Etenkin marja- ja hedelmäkasveille syyslannoitus on korvaamattoman tärkeä hoitotoimenpide tulevan kesän sadon takaamiseksi. Anna syyslannoite marjakasveille heti sadonkorjuu jälkeen, sillä silloin alkaa tulevan kesän kukka-aiheiden kehittyminen. Lannoita samassa yhteydessä myös kaikki hedelmäkasvit. Myös koristekasvit ja nurmikko hyötyvät syyslannoituksesta.

'Huvituksen' sato alkaa olla valmiina nautittavaksi.

Mikäli syyslannoituksen aikaan on sateetonta, kastele lannoitettu alue hyvin, jotta lannoitteet kulkeutuvat kasvin juuriston tykö. Kuivina kökkäreinä maan pinnalla lannoitteesta ei ole kasville hyötyä.

Toinen juuri nyt tehtävä hoitotoimenpide on kirsikoiden, luumujen, vaahteroiden ja muiden keväällä runsaan nestevuodon omaavien lehtipuiden leikkaus. Muista kuitenkin leikata vain tarpeen mukaisesti, sillä lahottajasienet iskevät leikkauspintoihin herkästi näin loppukesän kosteudessa.

 

Tiikerililjan avautuvat kukinnot kertovat syksyn lähestyvän.

Ruusujen ystäville

Täällä Keski-Suomen korkeudella ryhmäruusujen ystävät joutuvat valitettavasti usein kokemaan pettymyksiä oikukkaan talvenkeston suhteen. Moni kaunokainen menehtyy hyvästä hoidosta ja talvisuojauksesta huolimatta. Useat kokeilut ja pettymykset saavat herkästi heittämään hanskat tiskiin ruusujen suhteen ja hankkimaan tilalle jotain aivan muuta.

Jatkuvakukintaisten ruusujen joukkoon on kuitenkin saatu kestäviä Kanadassa jalostettuja ryhmäruusuja, jotka kestävät ilman talvisuojausta, osa jopa Oulun korkeudella asti. Nämä kanadalaiset ryhmäruusut saattavat saada talvivaurioita, mutta omajuurisina kasvattavat uudet, samana kesänä kukkivat versot tilalle. Kokoa niille kertyy 50-100 cm välillä ja värikirjo on melko laaja.

Arkojen köynnösruusujen korvaajina markkinoilta löytyy kanadalaisia pilariruusuja, joita voi kasvattaa myös pensasruusun tavoin. Ne kasvavat n. 2 metriä korkeiksi ja kukkivat todella upeasti kesä-heinäkuun vaihteesta talven tuloon asti.

Oman kokemukseni perusteella suosittelen lämpimästi tutustumaan kanadalaisiin tuttavuuksiin. Ne todella palkitsevat kukkarunsaudellaan oikukkaista sääolosuhteista huolimatta.

                                       

'Adelaide Hoodless'

'Morden Sunrise'

'John Cabot'

'Henry Kelsey'

'Morden Centennial'

'Morden Centennial'

Mansikkamaan suojaus rastailta

Tuskailetko parhaillaan mansikkamaasi rastasverkkojen kanssa? Verkkojen siirtäminen sivuun päivittäin poiminnan tieltä osaa olla viheliästä puuhaa kotipuutarhoissa. Sato on kuitenkin hyvä suojata rastailta, jos mielii itsekin makeaa herkkua suuhunsa laittaa. Voit helpottaa poimintaa rakentamalla mansikkapenkkien ylle "verkkohäkin". Kun kasaat rungon ruuveilla, saat sen helposti pieneen tilaan säilöön. Ja jos suunnittelet rungon koon muunneltavaksi, voit mansikan satokauden jälkeen siirtää rakennelman esim. marjapensaiden tai vattupenkkien suojaksi. Kerääminen pari metriä korkeassa häkissä on helppoa, linnut pysyvät poissa ja sinulta jää pois jatkuva verkon virittely. Suunnittele ja rakenna runko valmiiksi vaikkapa syksyllä, niin saat sen käyttöösi ensi kesänä heti, kun hetki tulee ajankohtaiseksi.

Rakkaita tuoksuja

Jokaisella meillä on puutarhassakin omat lempituoksunsa, jotka herättävät mieliin muistoja ja mielleyhtymiä. Jos mahdollista, niitä on mukava kantaa matkassaan vaikkapa läpi elämän. Mikä tuoksu puutarhassa herättää  Sinun aistisi muistelemaan ja elämään menneitä hetkiä uudelleen?

Minulle rakkaimpiin tuoksuihin puutarhassa kuuluu ehdottomasti "kesäsireenin" eli virallisemmin illakon tuoksu. Siitä nousevat kesä toisensa jälkeen kyyneleet silmiin muistellessa lapsuuden kesiä ja jo tuolloin pikkutyttönä kukkia hoitaen vietettyjä hetkiä maalaistalon pihapiirin runsaassa kukkaloistossa. "Kesäsireenin", kuten meillä illakkoa kutsuttiin, tuoksusta minun kesäni on alkanut yli 40 vuoden ajan, ja alkaa yhä. Tänä kesänä kukinta alkoi jo pari viikkoa sitten, silloinhan ne kesäkelitkin meille saapuivat.

Tässä illakon kukintaa, vanhaa kestävää kaakkoissuomalaista kantaa, kuten hoitajansakin. :)

Talvivaurioita

Kevät ja alkukesä ovat paljastaneet pahoja talvivaurioita monilla kasveilla. Kevätleikkausten aikaan sai jo aavistella tuhoja, mutta esiin ne tulivat selkeästi, kun lehti puhkesi puuvartisiin kasveihin. Todella monilla pensaslajeilla suuri osa versoista jäi lehdettömiksi. Vaurioita ovat saaneet mm. monet vanhat kestävät pensasruusut, ryhmä- ja köynnösruusut, pensashanhikit, pensasangervot, jasmikkeet ja jopa marjapensaat, puhumattakaan onnenpensaasta, joka nyt muutenkin Keski-Suomen korkeudella paleltuu lumenpinnan yläpuolelta joka talvi. Tänä keväänä senkin sai leikata kokonaan alas. Myös luumu- ja kirsikkapuut ovat saaneet vaurioita. Itse asiassa kevätleikkauksia on saanut tehdä pitkin kevättä ja alkukesää sitä mukaa, kun lehdettömäksi jääneitä versoja on paljastunut.

Syitä näihin tuhoihin on useita, mutta suurin syyllinen lienee viime syksyn todella pitkään jatkunut lämmin sää. Syksy oli melko poikkeuksellinen, sillä ensimmäiset hallat ainakin täällä meidän alueellamme iskivät vasta, kun marraskuu oli jo pitkällä. Kesäkukkiakin sai ihailla huoletta lähes joulukuulle asti! Lämmin sää jatkoi monivuotisten kasvien kasvukautta ja valmistautuminen tulevaan talveen jäi tekemättä. Talvi tulikin sitten rytinällä kovine pakkasineen. Lumipeite täällä Keski-Suomessa oli kuitenkin aika ohut alkutalvesta, joten kasvit eivät saaneet lumelta tarvitsemaansa suojaa. Oman osansa teki maaliskuun kylmyys ajankohtana, jolloin kasvit jo alkavat valon voimasta valmistautua tulevaan kasvukauteen. Kun tähän vielä lisätään loppukevään ja alkukesän paha kuivuus, on tuloksena väistämättä pahoja vaurioita.

Kuivuus ainakin tällä alueella jatkuu yhä. Parina iltana saadut ukkoskuurot ovat kastelleet maanpintaa parin sentin verran, mutta varsinainen juuristokerros kasvualustasta on rutikuivaa. Marjakasveja ja viime syksynä istutettuja kasveja, joiden juuristo on vielä suppea, on hyvä kastella 1-2 kertaa viikossa niin, että koko kasvualusta kastuu. Muutoin on vain odotettava kasvien korjaavan menetetyt versonsa uudella kasvulla. Omajuuriset kasvit sen kyllä nopeasti tekevätkin, mutta jalonnetut lajikkeet voivat olla menetettyjä.

Alla kuva ikivanhan ja kestävän, kaakkoisrajanpinnasta lähtöisin olevan kurtturuusulajikkeen kevätasusta. Lähes parimetriseksi kasvaneet versot sai leikata kokonaan alas, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Pieniä vaurioita se on täällä Keski-Suomessa talvisin saanut, mutta nyt tuho oli melkoinen.



                            

Saanko luvan sadetanssiin?

Luonto on jälleen näyttänyt voimansa. Pitkään jatkuneen talven ja kolean, sateisen alkukevään jälkeen saimme todella lämpimän kesäiset kelit. Täällä Keski-Suomessa sää on ollut sateetonta jo pitkään ja maaperän keväinen kosteus on hiljalleen haihtunut taivaan tuuliin. Paikoin maa on kuin juoksevaa tuhkaa. Moni onkin varmaan tarttunut kastelukannuun tai -letkuun.

Kastelun kanssa on kuitenkin hyvä muistaa muutama seikka. Ensinnäkin, haihtuminen on päiväsaikaan todella voimakasta, joten ryhdy toimeen vasta illan tullen. Toisekseen, anna vettä kerrallaan runsaasti, jotta  juuristoalue kastuu juuriston koko syvyydeltä. Jos kastelet vain pintakerroksen, hakeutuvat juuret pintaan kohti kosteutta ja tämä koituu ajan kanssa kasville kohtalokkaaksi. Sopiva määrä vettä on pensaille ja nuorille puuntaimille n. 50 l/m2 ja perennoille n. 40 l/m2. Kun kastelet riitävällä vesimäärällä, riittää kastelu kerran viikossa. Vasta kylvetyn nurmikon kohdalla runsas kastelu vähintään 10 cm syvyyteen on ensiarvoisen tärkeää!

Muista kuitenkin, että jos olet istuttanut monivuotisen kasvin lajin vaatimusten mukaisiin olosuhteisiin ja se on jo ehtinyt juurtua kunnolla, ei kastelua vielä tarvita. Tilanne muuttuu, jos kuivuus jatkuu pitkään. Tuolloin etenkin marjakasveja on syytä kastella raakilevaiheessa marjasadon varmistamiseksi. Pääsääntöisesti monivuotiset kasvimme ovat kuitenkin varsin sitkeitä. Omaan kastiinsa kuuluvat sitten yksivuotiset kesäkukat ja kasvimaan vihannekset ja juurekset. Kesäkukat vaativat monasti päivittäistä kastelua kuivina jaksoina, mutta kasvimaan kohdalla pätee sama sääntö kuin monivuotisilla kasveilla - harvemmin, mutta runsaasti kerrallaan.

Jotta kuitenkin välttyisimme turhauttavalta letkun päässä seisomiselta inisevän itikkaparven keskellä, toivokaamme kevyttä kesäsadetta tehtävää hoitamaan. Minä ainakin olen tanssahdellut sadetansseja jo tovin aikaa! :)

Kevättä rinnassa

Kevät saa aikaan monenlaista kuhinaa. Monilla siivekkäillä on lisääntymispuuhat käynnissä ja mikäpä siinä, lintujen pesäpuuhia onkin todella mielekästä seurata. Vaan tarkennapa katsettasi puiden ja pensaiden oksille ja rungoille, niin saatat huomata pienempienkin elävien keväiset lisääntymisrituaalit. Ja se ei aina olekaan yhtä mielekästä katseltavaa, etenkin jos huomaa yhdistää syntyvien jälkeläisten määrän esim. tulevan sadon laatuun.

Omassa puutarhassani on eräs tietty unkarinsyreeniyksilö, jonka versot suorastaan täyttyvät joka kevät lämpiminä päivinä äitienpäivän aikoihin parveilevista marjaluteista. Niitä on ollut parhaimpina? vuosina ei kymmenissä vaan reilusti enemmän. Kuhina on melkoinen. Ahkeran torjunnan seurauksena määrä tänä keväänä oli pudonnut muutamaan kymmeneen.

Marjalude on siis se pahanhajuinen kaveri mansikkapenkissä, joka saa aikaan ns. nappimarjaisuutta mansikoihin. Ja toki tekee tuhojaan muissakin marjakasveissa. Torju marjalude nyt, kun se parveilee, eikä ole vielä ehtinyt munia. Käytä torjuntaan luonnonpyretriiniä ja rypsiöljyä sisältävää torjunta-ainetta, jota löytyy pyytarhamyymälöistä Bioruiskute S -nimellä.

Ohessa kuva viime sunnuntailta.


                         

Multaa kynsien alle!

Kevätaurinko ja sadepäivät ovat jälleen tehneet tehtävänsä ja saaneet luonnon heräämään. Vaikka maa onkin vielä paikoin syvässä roudassa, on kasvu jo päässyt vauhtiin. Silmut ovat turvonneet "räjähtämäisilleen" ja perennatkin työtyvät jo kovaa kyytiä mullan pinnan lävitse. Ensimmäiset kevätkukkijatkin ovat jo kukintansa ehtoopuolella.

Monen pihan penkeissä voimakkaimman vihreyden antavat kuitenkin ei-toivotut rikkaruohot, terhakkaimpina rönsyleinikit, nokkoset ja juolavehnä. Nyt on hyvä aika kitkeä ne pois pienen lapion ja kuokan avulla. Kitke ne juurineen, sillä mm. nämä monivuotiset rikkakasvit nimittäin suorastaan villiintyvät uuteen kasvuun, kun niiden juuria katkotaan ja jätetään maahan. Rikkakasveista puhdistettuun maahan on sitten hyvä levittää kevätlannoitteet ja kalkki. Paranna maata tarvittaessa kompostimullalla tai esim. hyvin palaneella hevosen lannalla. Ne rikastuttavat maan pieneliötoimintaa, lisäävät maan huokoisuutta, ravitsevat ja vaikuttavat maassa pitkään. Kotitarhurin on helppo viljellä kasvejaan luomusti, tarvittavat luomulannoitteet löytyvät kätevästi ja siististi säkkitavarana puutarhamyymälöistä.

Nyt sormet multaan ja kevätpäivistä nautiskelemaan lintujen liverrystä kuunnellen. Oletko muuten jo kuullut käen kukkuvan?

Taimiostoksille

Taimimyymälät availevat jälleen oviaan. Monelle kevät onkin juuri se aika vuodesta, jolloin taimiostokset tulevat ajankohtaiseksi. Astiataimia eli muoviruukuissa myytäviä taimia voi kyllä istuttaa keväästä syksyyn, niin kauan kun lapio maahan pystyy.

Taimiostoksille mennessäsi pyri suosimaan suomalaista, se on tärkeää etenkin monivuotisten kasvien kohdalla. Suomessa lisätyt ja viljellyt kasvit on jalostettu kestämään maamme vaihtelevia ja rankkoja sääoloja sekä tauteja ja tuholaisia. Keski-Euroopassa kasvien jalostuksessa ei tarvitse miettiä märän ja kolean syksyn, rankkojen talvipakkasten tai rutikuivien ja kylmien keväiden kestokykyä, siellä panostetaan suuriin kukintoihin ja näyttävyyteen. Kotimainen taimi kestää suomalaisia oloja aivan eri tavoin, kuin "etelän lämmössä" tuotettu. Lisäksi kotimaisen taimen ostolla tuet suomalaista työtä ja kasvien jalostusta! Muista siis tutkia taimien nimilapuista tarkoin tuotantomaamerkinnät ja tarvittaessa kysy lisää myyjiltä.

Lue lisää aiheesta ja suomalaisuudesta kertovista tunnuksista osoitteessa http://suomalainentaimi.fi/tunnista-suomalainen-taimi .

                                      

Äkämäsilmuja tarkkailemaan

Kevät saapui hurjalla voimalla. Ensi viikolla sään ennustetaan lämpenevän, mikä tietää kasveille  kasvuunlähtöä. Puiden ja pensaiden silmut alkavat turvota vauhdilla. Samalla, kun ihailet luonnon kasvuvoimaa, niin tarkkailepa nyt mustaherukan silmuja. Jos näet suuria pyöreitä silmuja, ovat ne mustaherukan äkämäpunkin saastuttamia. Kaikki sastuneet silmut tulee kerätä pois ja vaikkapa polttaa, muuta hyvää torjuntakeinoa äkämäpunkille ei ole. Jos pensaassa on runsaasti äkämäsilmuja, hävitä koko pensas saman tien joko polttamalla tai kuljettamalla risujen keräyspisteeseen esim. kaatopaikalle. Jos silmut ehtivät aueta, leviävät äkämäpunkit herkästi ympärillä oleviin mustaherukkapensaisiin. Kun uusit pensaita, käytä kotimaisia taudeista ja tuholaisista vapaita taimia.

Ohessa kuva äkämäpunkin turvottamista silmuista.

Retki salaiseen puutarhaan

Vielä viivyn hetken Mikkelissä...

Oletko koskaan löytänyt tietä salaiseen puutarhaan? Paikkaan, jonne ympäröivän maailman kiireet ja huolet eivät ylety. Tarunomaiseen miljööseen, jonka tunnelmassa ja tuoksuissa kaikki muu unohtuu. Arkiset murheet hetkeksi hellittävät. Minä löysin sinne viime kesän retkilläni ja suosittelen elämystä myös Sinulle.

Paikka on nimeltään Anjan Puisto. Tämä mielenkiintoinen retkikohde löytyy Mikkelistä Anttolaanpäin matkatessa, Anjanpuistotieltä. Pistäydy siellä jo ensi kesänä, puiston emännällä on jo paljon elettyjä vuosia takanapäin, joten Anjan Puiston kohtalosta tulevaisuudessa ei tiedä. Älä jätä käyntiäsi hamaan tulevaisuuteen.

Kaiken elävän elämän lisäksi puistosta löytyi veikeitä olentoja, joiden ilmeikkyyttä saattoi vain ihailla. Tässä yksi hyväntuulinen kaveri...

Messujen paras osasto -äänestyksen voitto

Lämmin kiitos Mikkelin messuvieraille, jotka äänestitte osastomme messujen parhaaksi. Se oli todella mukava yllätys. Kiitos myös muutoinkin lämpimästä ja leppoisasta messuhengestä, oli mukava piipahtaa Mikkelissä! Mieleen nousi monta  muistoa opiskeluajoilta Raviradantien opiskelijaboxista, parinkymmenen vuoden takaa... Toivottavasti näemme pian uudelleen pihoilla ja puutarhoissa!

Tässä vielä kuvia osastostamme, jonka suunnittelin ja toteutin Kiviriihen luonnokivistä.

Pensaita leikkaamaan!

Pensaiden leikkuuaika alkaa olla käsillä. Pääset leikkupuuhiin heti, kun pensaiden tyvi paljastuu lumen alta. Leikkaukset on hyvä tehdä nyt, kun kasvit ovat vielä lepotilassa. Sään lämmettyä silmut turpoavat nopeasti ja kasvu alkaa, tällöin leikkuut tulisi jo olla tehtyinä.

Ennen työhön ryhtymistä muista huolehtia leikkuuvälineiden kunnosta. Ohuet versot leikataan oksasaksilla eli sekatööreillä. Jos ne eivät versoon pysty, vaihda työvälineiksi voimasakset ja tarvittaessa oksasaha. Leikkaa niin, ettei verso väänny tai repeile.

Muista, että leikkuut suoritetaan vain tarpeen mukaan, pelkän tavan vuoksi puuhaan ei kannata ruveta. Eri pensasryhmille on omat leikkuutapansa riipuen mm. pensaan uusiutumis- ja kasvutavasta, muodosta ja kukinnasta. Jos et ole varma pihasi pensaiden leikkuutavoista, pyydä avuksesi puutarhuri, joko leikkaamaan pensaat tai opastamaan lajikohtaisesti, kuinka työ suoritetaan. Neuvojen avulla osaat hoitaa pensaasi jatkossa omin avuin. Otan vastaan varauksia pensaiden leikkuutöihin ja neuvontakäynneille numerossa 0500-359130. Tavataan pihalla!

Kevätpuuhia

Kevätpäivät ovat nyt upeimmillaan, olemme saaneet nauttia kauniista aurinkoisista ulkoilukeleistä jo monen monta päivää. Vaikka hiihtokelit ovatkin vielä parhaimmillaan, on kevät nyt ja tässä. Pikkulintujen elämää tarkkailevat ovat jo huomanneet, mikä kuhina linnunpönttöjen ympärillä on alkanut; tiaiset varailevat jo täyttä häkää pönttöjä omiin tarpeisiinsa. Nyt on hyvä aika lisätä pönttöjä pihapiiriin, asukkaita niihin on tarjolla jonoksi asti. Muistelen jossakin luonto-ohjelmassa kuulleeni, että yksi sinitiaispariskunta voi kesäkauden aikana popsia suihinsa jopa 30 kg hyönteisiä! Muutappa nuo kilot mielessäsi vaikkapa kirvoiksi...

Nyt on hyvä ajankohta tehdä pihasuunnitelmavaraus. Myös neuvontakäyntiaikoja voit jo varata huhtikuun loppupuolelle ja siitä eteenpäin. Lumet sulavat hyvin nopsaan heti, kun yöpakkaset hellittävät. Eikä siihen mene enää kovin pitkää aikaa. Ota siis yhteyttä jo vaikkapa heti tänään!

Piha ja parveke -messut

Nyt jäivät Piha ja Parveke -messutkin taaksepäin. Vierailijoita osastollamme oli runsaasti, kiitos teille kaikille. Toivottavasti saitte ideoita siihen, mitä mukavaa luonnokivistä voikaan omaan pihaansa loihtia.

Suunnittelemani ja toteuttamani suihkulähde sai paljon huomiota ja moni totesi, että tuollainenhan mahtuisi meidänkin pihaamme! Lähtökohtana suunnittelussa minulla olikin se, että vesiaihe mahtuisi pieneenkin pihaan ollen kuitenkin näyttävä. Tärkein lähtökohta oli kuitenkin helppohoitoisuus. Kuten niin monelle totesin, niin vesiaiheet ovat monasti melko työläitä huoltaa ja pitää puhtaina. Tässä suihkulähteessä säännöllistä puhdistusta vaatii ainoastaan vesiruukku. Rakkakivien päälle kasautuvat puiden lehdet ja neulaset eivät ole niin haitallisia, nehän ikäänkuin kuuluvat näkymään. Moni-ilmeisyyttä vesiaiheeseen saa istutuksilla, jotka jokainen voi toteuttaa omien mieltymystensä mukaisesti. Suihkulähteen rakentamista suunnitellessasi on hyvä muistaa, että se vaatii kantavan ja routimattoman perustan. Muutoin ensimmäisen talven jälkeen suihkulähteesi paikalla saattaa "seistä kököttää" vain epämääräinen kasa kiviä ja särkynyt saviruukku!