Miksi pihasuunnitelma?

Pihasuunnitelma - tarvitsenko sitä vai pärjäänkö ilman? Sitä moni rakentaja puntaroi. Aika usein päädytään pärjäämään omineen. Mikä on syy tämän päätöksen taustalla? Suunnitelman hinta? Pelko siitä, ettei pihasta tule mieleinen? Tietämättömyys  suunnitelman sisällöstä? Vai jokin muu?

Oma suunnittelu näyttää usein tarkoittavan sitä, että talon valmistuttua kylvetään äkkiä nurmikko, istutetaan pari omenapuuta, muutama koristepensas ja ehkä vähän pensasaitaakin pihaa rajaamaan. Rakennetaan kiveys rapun eteen ja kulkuväylille. Suunnitelma on ihan hyvä, ei siinä mitään. Valitettavasti joudun kuitenkin toteamaan, että ainakin 95 % pihoista, joissa olen pihakäynneillä vieraillut, on suunnitelmassa kuitenkin mennyt jotakin pahasti pieleen. Nurmikko ei kasva. Omenapuut ja marjapensaat ovat kitukasvuisia, eivätkä tuota satoa. Koristepensaat ovat huonokuntoisia nuoresta iästään huolimatta. Pensasaita on harva, korkeudeltaan vaihteleva ja ränsistynyt. Tuijat ruskettuvat ja kuolevat pystyyn. Betonikiveykset kupruilevat ja sortuvat reunoistaan. Ja monia muita seikkoja, jotka saavat miettimään, että kuinka olisin tuohon päässyt väliin ja estämään "tuhon" ja eurojen hukkaan heittämisen!

Syyt edellä mainittuihin ongelmiin ovat samoja pääsääntöisesti kaikissa vierailemissani kohteissa. Pohjatyöt pihan rakenteille ja istutuksille ovat jääneet tekemättä. Syynä ei toki ole ollut halu "oikaista", vaan jokaisessa kohteessa syyksi on paljastunut tietämättömyys. Nurmikon perustamisesta, istutusalueiden rakentamisesta, kiveysten ja kulkuväylien rakennekerrosten tekemisestä routasuojauksineen ei ole ollut minkäänlaista kokemusta. Sama koskee myös kasvien, etenkin puiden, istuttamista ja hoitoa.

Harmi on suuri, kun totean, että paikalle on kutsuttava uudelleen kaivinkone kaivamaan istutuskuoppia, mikäli haluaa kasvien menestyvän. Tällöin myös nurmikko menee yleensä kokonaan uusiksi. Kuolleet ja pahasti kärsineet kasvit joudutaan korvaamaan uusilla. Ja hintaa ja ylimääräistä työtä tulee kovasti...

Pihan pohjatyöt tulisi tehdä valmiiksi jo silloin, kun kaivinkone muokkaa pihan muotoja. Kun pohjatyöt on tehty ja istutusalueet rakennettu vaadittaviin syvyyksiin, on kasvien kasvuunlähtö ja selviytyminen huomattavasti varmempaa. Pihan voi kylvää aluksi vaikkapa kokonaan nurmelle ja hankkia kasveja sitä mukaa, kun varallisuus sallii. Huolellisella suunnittelulla ja oikeanlaisella ohjeistuksella vältetään valtaisa määrä virheitä ja eurojen hukkumista "Kankkulan kaivoon".

Joskus on hyvä suhteuttaa asioita. Nykyään omakotitalon rakentamiskustannukset pyörivät keskimäärin 200 000-300 000 € paikkeilla. Kattavan pihasuunnitelman työ- ja hoito-ohjeineen saa 1000-1500 eurolla. Se on todellakin murto-osa kokonaiskustannuksista. Mieti asiaa tältä kannalta, kun puntaroit pihasuunnitelman tarpeellisuutta.

Pintavesien ohjailua tontilla

Pitkään jatkunut kevään ja kesän kuivuus on vaihtunut sateisiin, jotka ovat ajoittain hyvinkin ravakoita. Sade tekee luonnolle hyvää, vaikkakin monien koristekasvien kukinnot kärsivät piiskaavista kuuroista. Sateiden myötä monissa pihoissa nousee ajankohtaiseksi huoli rakennusten seinänvieriin ja kulkuväylille kerääntyvistä vesilammikoista. Ja niitähän ei saisi syntyä.

Vesien ohjailu tontilla onkin yksi tärkeimmistä huomioitavista seikoista niin uutta pihaa perustettaessa kuin vanhaakin peruskorjattaessa. Tarkoituksen mukaisen salaojituksen lisäksi myös pintavedet eli sade- ja sulamisvedet tulee huomioida pihan suunnittelussa. Ohjailun tarve riippuu paljoltikin tontin maaperästä ja maanpinnan muodoista, mutta jokaisella tontilla niihin on kiinnitettävä huomiota. Pintavesien ohjailun "sivutuotteena" voidaan myös lisätä tontin moni-ilmeisyyttä ja viihtyvyyttä.

Kosteikkoalue.

Pintavesikouru.

Pintavesien ohjausta sadevesijärjestelmään.

Perunasta

Hyötytarhurilla riittää puuhaa ja huolehdittavaa puutarhassaan elokuulla. Monet juurikasvit ovat maukkaimmillaan, mutta niiden varastointiaika ei ole vielä. Kasvu kuitenkin jatkuu yhä, jolloin kokoa saattaa kertyä turhankin paljon.

Peruna kuuluu kasveihin, joiden kasvua on hyvä rajoittaa ajoissa, muutoin mukulat kasvavat hyvinkin suuriksi. Jos peruna on kasvanut sopivan kokoiseksi, niitä sen varret alas viikatteella. Kasvu pysähtyy ja peruna säilyy pekkinsä suojassa niin kauan, kunnes maan pinta alkaa kohmettua yöpakkasten voimasta. Korjaa sato talteen viimeistään silloin ja muista, että peruna on arka kylmälle.

Varret tulee niittää myös silloin, jos niissä näkyy merkkejä perunarutosta. Niittäminen ja varsien hävittäminen ehkäisevät ruttoitiöiden pääsyä mukuloihin asti.

Kurkkua omasta maasta

Avomaakurkun satokausi on parhaimmillaan. Vihreää herkkua "valmistuu" runsaasti ja nopsaan tahtiin, mikäli lämpöä ja kosteutta vielä riittää. Jos halla uhkaa, suojaa kurkkukasvustot huolella ainakin kaksinkertaisella harsolla, niin satokausi kestää pidempään.

Avomaakurkun viljely on helppoa. Monia saattaa mietityttää taimikasvatus ylimääräisenä ja työläänä vaiheena. Avomaakurkun voi kuitekin kylvää suoraan maahan myös täällä Keski-Suomen korkeudella, kunhan huolehtii kurkulle lämpimät olosuhteet itämiseen ja kasvamiseen. Sopiva kylvöaika on toukokuulla heti, kun maa on sulanut ja kuivahtanut niin, että muokkaaminen onnistuu.

Rakenna kurkulle katekankaalla katettu penkki aivan kuten mansikalle. Kasvualustan tulee olla runsasravinteista ja kosteutta pidättävää puutarhamultaa, mieluiten kompostimultaa. Kurkku vaatii ravinteiden lisäksi runsaasti vettä, joten kastelun helpottamiseksi voit upottaa penkkiin salaojaputken, jonka toinen pää "tulpataan" ja toinen pää jätetään näkyviin. Kastelu suoritetaan letkulla putkeen. Tee katekankaaseen reiät ristiviilloin n. 40 cm välein ja kylvä reikiin kurkun siemen. Samaan penkkiin voit kylvää myös esim. kesäkurpitsaa, joka tosin vaatii reilusti enemmän tilaa ympärilleen. Kastele kasvualusta huolella ja peitä penkit kaksinkertaisella harsolla. Harso saa olla paikoillaan niin kauan, kunnes kukinta alkaa. Tällöin se on poistettava, jotta pölyttäjät pääsevät työhön.

Tämä tapa on oman kokemukseni kautta tuntunut hyvältä ja helpolta, ja satoa on tullut aina runsaasti. Säilöttävät kurkut kannattaa kerätä talteen melko pieninä (n. 10 cm pitkinä), jolloin niiden rakenne ei ole liian pehmeä. Tuorekäyttöä varten osa kurkuista saa kasvaa kookkaammiksi.

Syyskesän lempituoksuihin kuuluu ehdottomasti etikaisen kurkun mausteliemen tuoksu yhdistettynä mustaherukan lehtien herkulliseen tuoksuun. Jos et sitä vielä ole päässyt kokemaan, niin nyt vain kurkkupenkin paikkaa suunnittelemaan ensi kevättä ajatellen!

Yhdessä kurkkupenkissä on käytännöllistä olla kaksi riviä taimia.

Muutama kesäkurpitsan taimi antaa todella runsaan sadon.